Ehdottoman väärä pudotus. Ei Jukkaa kotiin, sanon minä! Kaiken tuon kivun ja tsempin ja puurtamisen jälkeen tänään nähty suoritus etenkin olisi oikeuttanut jatkopaikkaan. Oi voi voi, Jukasta olisi ollut vielä vaikka mihin! Jospa tässäkin kisassa otetaan vielä käyttöön se valttikortti, jolla pääsee yllättäjänä puskista vielä yksi aikaisemmin pudonneista pareista finaaliin? Se voisi olla sitten Jukka, taikka Siiri. Molemmilta jäin odottamaan lisää, mutta näin se menee. Arvostelulajit, äänestykset, ja ylipäätään viihdeohjelman vinkeät kuviot. Pettymys, ISO iso pettymys! Ohjelmaan jäi Jukan kokoinen aukko.

Tänään selkeästi huonoimmasta vedosta vastasivat yhdessä jarppi sekä Mikko. Jarppia on nyt kehuttu jo turuilla ja toreilla, ja yllätyksiä on piisannut joka kerta, positiivisia yleensä. No, kehuminen kostautui heti sillä, että saatiin herralta koko tanssikautensa heikoin veto.. Mutta, eipä se Cha Chaa olekaan helppo tanssi, ja miehille etenkin kaikki on vain vielä vaikeampaa. Pitää pysyä vahvana omissa jutuissaan, ja siinä ohessa vielä armollisesti ohjata ja liidata tyttöä, eli pitää ohjakset kaikin puolin käsissä. Nyt irtosivat kyllä hevoset näiltä herroilta.. Mikko oli omalta osaltaan aika kadoksissa kaiken muun paitsi rytmin kanssa. Ei vakuuttanut, muuta kuin Katri jumalaisen pukunsa kanssa! Erittäin etevästi puvulla kiinnitettiin huomio pois Mikon virheistä, mutta niinhän sen kuuluukin todellisessa kisatilanteessakin toimia. Mikon historia vain on nyt vertailussa huomattavasti heikompi, joten mielestäni tässä olisi ollut paikka laukoa, ja lähettää Mikko maalivahdin sijaan kotiin.

Kisa kiristyy… Satu versus Jani versus Viivi. Nyt aletaan vaan odottelemaan jotakin uutta kaikilta, sillä paljon on jo nähty, mutta jotakin uutta ja lisää kiitos! Mitä seuraavaksi?

Viivin sanoin, Oh My God! Kyllä samba on aina sellainen tanssi, jota odottaa pelonsekaisin tuntein. Fakta on, että se on pelottavaa katseltavaa pahimmillaan, ja aivan taivaallista parhaimmillaan. Eilen nähtiin ripaus jälkimmäisestä, ja paljon tuota ensimmäistä. Sambassa on aina vaikeuksia, joustoa pitäisi löytyä, ja lantion pitäisi siirtyä hallitusti ja niitä oikeita liikeratoja pitkin jalan päälle. Samalla pitäisi olla mieletön energia, ilo, karnevaalifiilis ja kivenkova itseluottamus! Valitettavasti samba on todella vaikea tanssi, ja vaatii paljon, ettei näytä hölmöltä, tai koomiselta. Sambassa etenkin mies saa itsensä todella helposti naurettavan näköiseksi, ja myös siksi mitä herrat usein eniten tanssissa  pelkäävät, eli naismaiseksi. Siiri, Jukka ja Mikko löysivät eilen sen tyylin, joka sai heidät näyttämään enemmän hömpältä ja hieman nauttineelta, kuin varmasti ja osaavasti tanssivalta lahjakkuudelta.

Mutta Viivi, Jarppi ja Jani, siinä on taistelutahtoa tanssissa kuin tanssissa kaikilla mainituilla, ja kisa tulee olemaan todella kova. Nämä tanssitähdet kisaavat kehittymisessä, tekniikassa ja esiitymisessä ihan omassa skaalassaan, ja mukaan hyppää vielä varmalla osaamisellaan Satu. Kovaa taistoa, mutta eiköhän tämä porukka ole jo jakautunut kahtia.

Siirin pudotus, no, todettakoon, että se olisi putoaja olisi voinut olla joku muukin. Ei tässä nyt niin selvää huonoimmuutta ollut havaittavissa, mutta fakta oli, että ilo ja sambamaisuus oli karissut kyllä tästä esityksestä pois. Kovuus ja rumat ilmeet eivät kuulu sambaan muuta kuin oikeissa paikoissa ja hallitusti. Nyt niitäkin tupsahteli hieman liikaa, ja Siirin meno näytti valitettavasti siltä mitä niin monesti näkee ravintolaillan viimeisten biisien aikaan yksinäisiltä vanhemmilta hieman liikaa nauttineilta naisilta. Mutta olisin silti halunnut nähdä enemmän Siirin ja Janin suorituksia.

Tämä ilta piti sisällään varsin monta erilaista näytelmää. Draamankaari oli läsnä siitä hetkestä asti, kun Annelille ja Markolle lyötiin kakkoset tauluun. Kaksi arvostettua taiteilijaa, joilla ei nyt ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla näyttänyt synkkaavan. Isot egot ja pienet tilat? Tiedä häntä. Kuitenkin heidän esityksensä oli epäaidoin ja tavallaan tunteettomin kaikista nähdyistä, siksi ansaitusti saivat paikat ensi viikolle katsomon puolelta.

Toinen draama-hetki saadaan aina kohahduksineen ja jännitteineen siitä, kun ovat vuorossa Mikon ja Katrin nostot. Itse en meinaa uskaltaa katsoa kaikkia, koska raaka voima ilman varsinaista tekniikkaa, se on todella pelottava yhdistelmä. Pelkona on, että jonan päivänä jokin menee pahasti yli tai kaatuu… Mutta toivotaan, että Katrilla on vakuutukset kunnossa.

Kolmas ja todellinen draama aiheutuikin sitten todellisesta ongelmasta, eli Jukan jalasta. Mahtavaa nähdä todellinen urheilija, joka lähes kirjaimellisesti verta vuotaen ja tuskaa itkien silti suorittaa urakkansa. Ja millä meiningillä vielä? Aivan uskomatonta, että tuohon kiputilaan saa yhdistettyä vielä tilannetajun ja jopa huumorin! Go Jukka, mieletön meininki ja itsensä ylittäminen! Moni yleisössäkin taisi mennä ihan sekaisin koko esityksestä, ja hyvä niin!

Kolmas draama-hetki oli ilmoilla, kun katsojat ja tuomarit ristivät kätensä ennen Viivin ja Matin esitystä… Mikä on Viivin jännitystila tänään? Tuliko juotua se ehdottamani skumppalasillinen? Eipä tullut, mutta ei se mitään, sillä olivatpa lääkkeet tänään mitkä tahansa, ne todellakin toimivat! Mahtavaa rentoutta ja fiilistelyä ilman huolen häivää! Näillä eväillä pääsee pitkälle!

Kaikenkaikkiaan positiivinen ilta, ja mainittakoon että daamit tuomaristossa kuin tanssilattiallakin, näyttivät kerrassaan tyrmäävän upeilta!  Herroista puhumattakaan.. Glamouria oli tänään muakana iso iso annos.